Kiinnitin alkuviikosta huomiota siihen, että lapsonen tuijottelee intensiivisesti olkani yli korkeuksiin, joten varhaisen kehityksen tutkijalasit päähän, nenä lapsen korkeudelle ja katse samaan suuntaan. Ja silllähän ne kimaltavat, välkkyvät, pyörivät ja säteilevät: mainokset.
Jäin miettimään, kenelle nämä suhteellisen kapeilla kujilla ja kaduilla olevat, yli kolmen metrin korkeuteen ripustetut mainokset oikein on suunnattu. Suurin osa suomalaisista kulkee kokemukseni mukaan katse alaspäin luotuna. Ei, en viittaa ujoon tai melankoliseen kansanluonteeseemme vaan siihen, että lähes meillä kaikillla on nykyään älypuhelin kädessä :) Vain pienten lasten vanhemmat ja seniorit eroavat tästä, mutta näistäkin lasten vanhemmat kohdistavat huomionsa usein alaspäin seuratakseen lasten touhuja. Ovatko siis selällään makoilevat vauvat kadunvarsimainoskylttien kohdeyleisö.
Kamera kouraan ja ilmiötä dokumentoimaan:
Aurinko, aurinko lettuja paistaa...eikun se ei taida olla aurinko!
Näitäkään lippuja en ole aiemmin pannut merkille.
Pieni pilvi pehmoinen,pimpeli pompeli pom,
heitti maahan mainokse,pimpeli pompeli pom.
Otsikko muuten on laulusta, joka suomeksi tunnetaan Pikku-Laurin nimellä. Mediamaailma tosiaan on avara ja suuri...
Ja viimeiseksi Kirkkiina keskellä mediamaailmaa,joka heijastuu kattopeileistä tiedätkö missä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti