Lapsen oikeudet perustuvat YKn kansainväliseen sopimukseen lasten oikeuksista. Sopimus on Suomessa ratifioitu jo vuonna 1990, mikö tekee siitä lainvoimaisen. Lasten oikeudet voidaan jakaa karkeasti kolmen tyyppisiin: tasa-arvoiseen oikeuteen yhteiskunnallisista voimavaroista (mikä pitää sisällään kaikkien lasten oikeuden nauttia neuvolasta, varhaiskasvatuksesta, koulusta jne. vanhempien yhteiskunnallisesta asemasta huolimatta), oikeuden turvallisuuteen (sekä ympäristö, sosiaalinen elinpiiri että kokemukset turvasta) sekä oikeuden osallisuuteen (ilmaista itseään, saada tietoa, koulutusta...). Nämä samat oikeudet voidaan löytää mistä tahansa lasten elämään liittyvästä asiasta, myös mediasta.
Vuonna 2009 julkaisemassaan raportissa Jenkins ja kumppanit MITsta määrittelevät uuden vuosituhannen taidot, joita mediakasvatuksella jokaista lasta ja nuorta tulisi tukea saavuttamaan. Tämä ns. white paper: Confronting the Challenges of Participatory Culture: Media Education for the 21th Century määrittää myös medioituneen yhteiskuntamme suurimmat haasteet kansalaisten tasa-arvolle, turvallisuudelle ja osallisuudelle... kuin sattumalta samat haasteet, jotka ovat tuttuja lasten oikeuksien sopimuksesta.
Näitä ovat
Avoimuuden haaste:
- Vain kriittisesti mediaa tarkastelevat ihmiset osaavat arvioida siihen piilotettuja arvoja ja tavoitteita
- Media heijastaa yhteiskunnassamme valikoituja totuuksia ja nostaa epätasa-arvoisesti yksilöitä ja heidän näkemyksiään
- Mediassa toimivat ihmiset haluavat näyttäytyä valitsemassaan asiayhteydessä ja luovat näin epätodellisia odotuksia heitä ihaileville
- Kasvoton media mahdollistaa kiusaamisen ja uhkailun ja asettaa näin lapset toimintaympäristöön, jossa he voivat kokea turvattomuutta
- Lapset voivat liian varhain ja epävarmoina omasta identiteettistään ja roolistaan joutua suuren ylöisen arvostelun kohteeksi vailla taitoja selviytyä tästä
- Kaikille median käyttö, luominen ja jakaminen eivät ole mahdollisia. Laitteiden puutteen lusäksi esimerkiksi lasten ympärillä olevat aikuiset (myös opettajat) voivat rajoittaa itsensä ilmaisemista
- Itseoppimista ja omatoimisuutta korostavassa median maailmassa kaikki eivät saa mahdollisuutta harjoitella taitoja vaikuttaa ja osallistua
Mutta lapsen oikeuksien toteutuminen ei ole yksin mediakasvatuksen asia. Lapsen oikeuksien tulisi toteutua myös median kokemisessa. Raportissa Lapset osallisina mediassa lasten oikeudet tiivistetään seuraavasti:
1. saada tietoa
2. tuottaa itse tietoa ja ilmaista itseään
3. tutustua kulttuurielämään ja taiteisiin sekä
4. tulla suojelluksi
Lapsella on myös oikeus saada tiedotusvälineiden kautta sellaista tietoa, joka edistää
hänen kehitystään ja hyvinvointiaan.
Media tarjoaa erilaisia, moniaistisia ilmaisumahdollisuuksia, joita eri ikäiset lapset voivat käyttää kehitystasolleen sopivasti. Media on tapa, työkalu ja ympäristö kohdata, kuunnella ja tukea lapsia, kunhan lapset muistetaan kohdata pystyvinä ja ilmaisuvoimaisina kanssakulkijoina mediassa.
Kirkkiinan mediakokemuksia havainnoidessani ja jakaessani ihmettelyä ja tutkimista lapsosen kanssa, voin lasten oikeuksien päivän kunniaksi todeta, että jo neljä kuukautta vanhanakin media tuottaa
NAURUA, hymyä ja iloa, kun tuttu hahmo tai hassu ääni saa vauvan huomion.
UTELIAISUUTTA, katse seuraa, kädet tarttuvat ja silmät loistavat värejä, ääniä ja pintoja tutkiessa.
NAUTTIMISTA ja tunteita, kokemuksia yhdessä olosta ja jakamisesta
INNOSTUSTA, tulkita ja rakentaa vähitellen yhteisiä
MERKITYKSIÄ!
Näin syntyy MINUN MEDIA!
Pingulta opittiin, että musiikkia voi tehdä astioilla.
Ja eikun tekemään:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti