Kutitus on vuosittain järjestettävä lasten ja nuorten taidefestivaali ja - opettajien näkökulmasta - taidekasvatustapahtuma: http://www.kutitus.fi/
Kirkkiinan äiti on lastentarhanope-aikoinaan käynyt festareilla 3-vuotiaiden kanssa tutkimassa ja tekemässä, tänä vuonna vuorossa oli Kirkkiina ja tavoitteena oli ihmetellä, katsella, kuunnella ja tuntea taidetta.
Jo aulassa Kirkkiinan silmät rävähtivät lautasen kokoisiksi, sillä ympärillä kaikuivat lasten äänet ja festivaalin ympäristö oli kuin luotu kolmen kuukauden ikäisen maisteltavaksi: värilliset valot loivat aulaan satumetsän tunnelmaa ja seinään (lasten tekemä!) rakennetun satupuun juurille oli tuotu oikeita kantoja, jotka tuoksuivat metsältä. Jopa äänimaisema livertävine lintuineen oli harkittu ja kokonaisvaltainen.
Kirkkiina koki taidetta niillä aisteilla, joita on ehtinyt kolmen kuukauden aikana kehittää: Silmät rekisteröivät valojen ja varjojen ihmeitä ja kiinnittyivät herkästi kontrasteihin, korvat poimivat korkeita ääniä. Jotkin hahmoista, kuten kuvassa oleva festarikissa, herätti paljon kiinnostusta ja katselimme kissaa monta minuuttia.
Ilmeisesti festarikissa ei ollut tottunut ihan näin nuoriin taiteen ystäviin, koska kävi silittelemässä ja katselemassa puolestaan Kirkkiinaa samettitassuillaan muutaman kerran, kun isompien vieraiden selfiekuvaukselta ehti :)
Kolmannen kerroksen aurinkoiseen aulaan oli puolestaan rakennettu merimaisema rantakivineen ja kallioineen. Kivet olivat paperimassaa, kalliot samettisia säkkituoleja, joilla väsynyt festarivieras pääsi nukkumaan päiväunet.
Järjestäjät suhtautuivat pieneen festarivieraaseen hienosti. Meille annettiin tilaa ja aikaa katsella ja kokea rauhassa, vauvantahtisesti uusia elämyksiä. Ainoa hämmennystä herättänyt kommentti tulikin luokkansa kanssa Kutitukseen tulleelta opettajalta, joka tuijotti Kirkkiinaa hetken ja tokaisi sitten: Eihän toi vielä osaa kuin ihmetellä!
Aivan. Ja koska taiteen kokeminen - ja myöhemmin tekeminenkin - lähtevät ihmettelystä, toivon, että Kirkkiina ei menetä kykyään ihmettelyyn isompanakaan ja että aikaa jäisi myös luoville prosesseille ja pohdinnoille silloinkin, kun aikuinen tuli hännän alla hoputtaa esittämään varjoteatterin nopeammin, että ehditään näkemään muutakin...
Kansainvälisesti tarkastellen vauvojen taidekasvatuksesta on keskustelu enemmänkin. The Guardian julkaisi muutama viikko sitten artikkelin, jossa kuvataan paitsi vauvoille suunnattua teatteria, kerrotaan, miksi taide on - ei vain tärkeää vaan - olennaista alle 3-vuotiaille. Ihmisen aivot rakentuvat ja muotoutuvat ensimmäisten elinvuosien aikana voimakkaammin kuin koskaan myöhemmin elämässä. Siksi:
"If those three years are so fundamental to shaping who we are, then shouldn’t they be filled with experiences which are beautiful, challenging, imaginative, soothing, musical, creative, exciting and calming?" The Guardian, 22.9.2015
Eli vapaasti suomentaen: Nuo kolme tärkeää vuotta tulisi täyttää kokemuksilla luovuudesta, kauneudesta, rytmeistä, rauhallisuudesta ja turvasta. Siis moniaistisesta ihmettelystä.
Kuva: kutitus.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti